Aktiivimallista ensimmäisiä tilastoja

Artikkelin taustamateriaali löytyy osoistteesta: www.aktiivimalli.info

Julkiset työvoimapalvelut tuottavat tilastojen mukaan hyvin eriarvioiset mahdollisuudet työttömille työnhakijoille aktiivimallin ehtojen täyttymiseen eri puolilla Suomea. Vaikka tarkastelua on käyty kuntakohtaisesti, on kunnilla itsellään vain osittaiset mahdollisuudet vaikuttaa kehitykseen. Suurin osa aktivointipalveluista järjestetään TE-hallinnon toimesta. Työttömien aktivointi on jakaantunut epätasaisesti jo pidemmän kehityksen seurauksena ja näyttäisi myös siltä, että erot polarisoituvat entisestään aktiivitoimien lisääntyessä.

Hallituslähteistä on esitetty huhtikuun kehysriihen kynnyksellä ajatuksia aktiivimallin korjaavista toimista ainakin kahta kautta: lisää resursseja TE-toimistoihin ja laajentamalla valikoimaa aktiivisuusehtoon hyväksiluettavista palveluista.  Resurssien lisääminen tai valikoiman monipuolistaminen voivat kuitenkin eriarvoistaa tilannetta entisestään. Ne paikkakunnat, joissa on työtilaisuuksia, TE-hallinnon palvelut toimivat ja tavoittavat työttömät, on yksityisiä palveluntuottajia sekä kuntien toimesta on tehty systemaattista ja pitkäjänteistä työtä, hyötyvät lisäyksistä eniten ja kykenevät ehkä toimeenpanemaan uudet toimintamuodot tehokkaimmin.

Lyhyellä tähtäimellä palvelukapeikkoja voisi tehokkaimmin ehkäistä mahdollistamalla uudet mahdollisimman laajan joukon helposti tavoittavat uudet palvelut, jotka olisivat myös riittävän yksiselitteisiä aktiivisuusehtoa käsitteleville tahoille.  Pääministeri Juha Sipilän haastattelutunnilla esittämä ajatus verkkopohjaisista (aitoa työllistymistä tukevista) valmennuskursseista olisi mielestäni hyvä esimerkki tällaisesta.

Uusia pidemmällä aikavälillä vaikuttavia avauksia kaivattaisiin kuitenkin vielä enemmän. Aktiivimalli on esimerkki uudistuksesta, jossa lisätään työttömyysturvan vastikkeellisuutta. Edessä häämöttänee aktiivisen työnhaun malli jossain muodossa. Vielä pidemmällä taas sosiaaliturvan uudistaminen. Viimeisen osalta on viime aikoina lisääntynyt ajattelu sekä tukijärjestelmien yhdenmukaistamisesta että  vastikkeellisuuden vahvistamisesta entistä tanskalaisempaan suuntaan. Tämä polku johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa yhdenvertaisista työvoimapalveluista joka kolkassa Suomea tulee entistä keskeisempi asia, ei vähiten perustuslain näkökulmasta. Työvoimapalveluiden maakuntauudistuksessa, eli kasvupalveluissa, on toistaiseksi keskitytty yksityisten työnvälityspalvelumarkkinoiden kehittämiseen. Tämän rinnalla olisi viisautta lisätä kasvupalveluvalmisteluun ymmärrystä keinoista, joilla varmistetaan kuntatasoisesti yhdenvertaiset palvelut koko Suomessa. Helppo ja valtiolle (sekä tuleville maakunnille) jopa kustannuksia vähentävä konkreettinen keino olisi avata myös kaikille suomalaisille kunnille nykyistä laajemmat mahdollisuudet työvoimapalveluiden tuotantoon vastaavasti kuin yksityisille työnvälitysmarkkinoille nämä ollaan mahdollistamassa sekä LJTYP:n väliaikaismuutosten että tulevien  osaamis- ja rekrytointipalvelulakien kautta: mahdollisuus toteuttaa 3 kk haastatteluja, arvioida palvelutarpeita ja tehdä työllistymissuunnitelmia, päästä URA-tietojärjestelmään sekä toimia sopijapuolena työkokeiluissa. Kunnille suunnatut tyhjät kirjekuoret, joiden päällä lukee ”allianssimalli”, kaipaavat siis vielä täytettä!