Kunnat yksimielisiä julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden palvelurakenteen suunnasta

Mikko Kesä Oy toteutti tammi-helmikuussa 2020 kyselyn kuntien työllisyysvastaaville julkisten työvoimapalveluiden kehittämiseksi. Kysely ajoittui hetkeen, jolloin ministeriö valmistelee työllisyyden kuntakokeilulainsäädäntöä. Kysely suunnattiin ensisijaisesti niille kunnille, jotka eivät hakeutuneet tai päässeet kokeiluun. Vastauksia tuli yhteensä 57 ja ne edustivat valtaosin yli 15 000 asukkaan kuntia. Tutkimuksesta on laadittu raportti ja sen ovat saaneet kiitokseksi kaikki kyselyyn vastanneet. Alla yhteenveto tuloksista, jossa kursiivilla hieman omia tuntoja ja tulkintoja tuloksista.

  • Kyselyssä ollaan lähes yksimielisiä siitä, että hallitusohjelman kirjaus kuntien roolin lisäämisestä työllisyyspalveluiden järjestäjänä on hyvä tavoite (keskiarvo 4,44 asteikolla 1-5).
  • Kunnat näkevät, että kunnille voitaisiin siirtää erityisesti asiakkaan palveluprosessin hoito (ml. tuki-, neuvonta ja ohjaustehtäviä) ja asiakastietoa. Kunnat haluavat myös sopia työkokeiluista sekä oikeuden päättää osittain palkkatukien käytöstä.
  • TE-henkilöstön ja yrityspalveluiden siirtoa valtaosa kunnista toivoo vain osittain. Tämä tulos viestii siitä, että työtä haluttanee tehdä enemmän TE-henkilöstön kanssa sekä yrityspalveluissa rinnakkain.
  • Avokommenteissa korostui selkeimmin kohderyhmärajaus: toivottiin vaikeasti työllistyvien vastuuta kunnille ja TE-hallinnolta vahvaa panostusta työttömyyden alkuun.
  • Kysely osoittaa, että kuntakenttä on varsin yksimielinen siitä, miten julkista työvoimapalvelurakennetta voisi kunnallistaa. Kuntakokeilut eivät siis toimi vedenjakajana erisuuntaisista kehittämisvisioista kunnissa. Kuntakokeilut voisivatkin toimia pikemminkin pilotointiprojekteina tarjoamaan hyviä käytäntöjä myös ei-kokeilukunnille. Kaikki kokeilujen ulkopuolelle jääneet olivat kiinnostuneita kokeilujen tuottamasta tiedosta ja kokemustenvaihdosta ja suurin osa myös tiiviimmästä yhteistyöstä kokeilupaikkakuntien välillä.
  • Kyselyn tuloksista erottuu myös, että kuntakenttä on haluamassa aiempaa rohkeammin kokonaisvastuuta työllisyydenhoidosta. Esimerkiksi aiemmassa kyselyssämme työmarkkinatuen kuntaosuuden uudistuksesta, kunnat olivat selvästi varovaisempia omasta roolistaan. Aiemmin on painottunut toiveet TE-toimiston vahvemmasta panoksesta. Kunnille on toivottu vain osavastuuta rajatuista tehtävistä sekä asiakastietoa. Tämän kyselyn palaute on selvempi sille, että vaikeasti työllistyvien kokonaisvastuu tulisi siirtää kuntiin. Ehkä rohkaisua näkemyksille ovat tuoneet sekä edellisen hallituskauden onnistuneet kokeilut, mutta myös hallitusohjelmassa oleva selkeä kirjaus kuntien roolista.