Suuri kiinnostus kuntien työllisyyskokeiluihin

Aiheena jälleen ajankohtainen työllisyyskokeilu. Hakuaika päättyi viikko sitten tiistaina. Jo tässä vaiheessa uskaltaa todeta, että hankkeella on erinomaiset edellytykset onnistumiselle. Mittari on toistaiseksi se, kuinka suuri kiinnostus kokeilua kohtaan syntyi. Tässä joitakin (tilastollisia, mutta epävirallisia) tunnuslukuja:

  • 30 + 1 hakemusta. 123 + 1 kuntaa (42% kunnista).
  • Kuntien väestöpohja kokeilujen piirissä 4,08 miljoonaa (74% väestöpohjasta!)
  • Kokeiluun hakeneiden kuntien osuus kokeilun kohderyhmästä 80% ja kaikista työnhakijoista 41%
  • Kuntien omat satsaukset kokeiluun varovaisen arvion mukaan 220-300 miljoonaa euroa. Summa perustuu Kuntaliiton kuntien työllisyyspanoksista, jyvitettynä kokeilukuntiin ja poistaen summasta lakisääteiset tehtävät.
  • Katso tietoa kokeiluun hakeneista kunnista sekä kokeilukartta

Nämä tunnusluvut luovat pohjan sille, että tämänkertaisesta (ja toivottavasti viimeisestä) kokeilusta on edellytykset tulla yksi aktiivisen työvoimapolitiikan merkittävimmistä hankkeista Suomen lähihistoriassa. Kokeilu tulisi nähdä kansallisena yhteisenä ponnistuksena. Itse ajattelen niin, että kokeilut onnistuvat juuri niin hyvin kuin niiden laajasti halutaan onnistuvan. Näin laajan kokeilupoolin ja satsausten käyttäminen vain välineeksi siihen, että tyydyttäisiin ainoastaan testaamaan onnistumista, ei ole mielekästä. Enemmän kuin kokeilu, tällä kertaa kyseessä pitäisi olla kansallinen tahdonilmaus, yhteinen sopimus ja kehitysprosessi, jonka päätteeksi Suomeen luodaan yhdessä riittävän moderni ja uudistettu työvoimapalvelurakenne. Toivottavasti myös kokeiluille suunniteltavat arviointiprosessit huomioisivat tämän. Erilaisilla mittareilla ja koeasetelmilla saadaan kyllä varmasti oikeat vastaukset. Mutta ovatko kysymykset oikeat, onkin toinen juttu.

Jatkovalmisteltavaa kokeiluissa riittää, kolme nostoa näihin liittyen:

  1. Valtion resurssit kokeiluille olisi saatava sellaisiksi, että ne mahdollistavat onnistumisen. Tähänastiset, julkiset, kokeiluhaun yhteydessä julkaistut, laskelmat henkilötyövuosien siirtämisestä tuntuvat alimitoitetuilta: Jos kokeiluille ollaan siirtämässä käytännössä KAIKKI henkilökohtaista palvelua tarvitsevat asiakkaat, miten voi olla, että resurssit ovat vain noin kolmannes TE-hallinnon nykyresursseista? Toivottavasti tähän saadaan jatkovalmistelussa vielä tasapainoa. Yksi kokeilujen yhteydessä esiin nousevista kysymyksistä on viranomaistehtävien ja byrokratian suuri määrä ja työläys TE-hallinnossa. Kokeilujen rinnalla olisikin syytä käynnistää myös perusteellisempi läpivalaisu ja norminperkaus/-purkaus siitä, miten työvoimaHALLINTO voisi aidommin olla työvoimaPALVELU. Viranomais- ja hallintotehtävät eivät saisi haukata 10%-15% enempää työajasta. Valmistelua työttömyysturvatehtävien siirtämistä maksajille (Kelalle ja kassoille) onkin syytä jatkaa.
  2. Maakunta- ja ELY-alueilla tulisi myös jatkaa hyvää yhteistä valmistelua. Kokeilusuunnitelmat ja -hankkeet pitäisi rakentaa yhteisinä kuntien ja ”emo”TE-hallinnon kanssa: Voisiko tavoitteet rakentaa yhdessä ja kokeilulle sekä emoille saada selkeät ristiinkytkennät tavoitteidensa osalta? Jaetut tavoitteet ovat paras tapa välttää se, että tyydytään vain seuraamaan, kuka tekee tehopisteitä. Myös asiakkaiden etukäteissegmentointia (URA-tiedot, kuntien Kelalistat, typpiläiset) kannattaa jatkaa, jotta asiakkaiden haltuunotto ja asiakasprosessit (vastuu/omavalmennusmallit ym.) saadaan ennakolta iskukykyisiksi. Myös keskusteluun henkilöstösiirroista tulisi saada avoimuutta, esimerkiksi tiedottamisella. ELYjen kilpailuttamien hankintojen yhteissuunnittelu vie aikaa ja puitesopimukset kannattaisi olla valmiit kokeilujen asiakastyön alkaessa. Yhteinen etukäteistyö maakunnissa on siis erittäin tärkeää monella eri rintamalla ja tätä tulisi jatkaa johdonmukaisesti.
  3. Kokeilujen valmisteluaika oli kunnallisen päätöksenteon ja demokratiaprosessien näkökulmasta paikoin haastava. Hakemusten määrä osoitti, että esteeksi tämä ei kuitenkaan tullut. Mutta juurtuiko sisällöt ja syntyikö aitoa sitoutumista? Kuntakokeilut ovat mielestäni myös eräänlainen demokratiakokeilu siitä, millä tavalla työvoimapolitiikan päällystakkina toimisi lähidemokratia kansallisen tason rinnalla. Kokeilusuunnitelmat ja -hakemukset kannattaisikin palauttaa takaisin luottamuselimiin, tai järjestää esimerkiksi laaja-alaisia dialogisia foorumeita, joissa olisivat kaikki avaintoimijat päätöksentekijöiden ohella paikalla. Tässäkään suhteessa odottelu ei auta: Kun lainsäädäntö valmistuu ymmärtääkseni pikavauhtia, voi olla jo todella kiire kaikelle toimeenpanolle. Keskustelun laaja-alaistaminen ja ymmärryksen vahvistaminen ei saisi jäädä tämän arkityön jalkoihin.

Tsemppiä jatkovalmisteluun kaikille kokeiluun hakeutuneille kunnille ja kokeilujen sidosryhmille! Sparrasimme yhteensä 8 kokeiluhakemusta. Mielellään jatkamme kokeilujen valmistelun tukena tarpeenne mukaan.

…ja tsemppiä tietenkin myös teille, jotka syystä tai toisesta ette hakeutuneet. On hyvä muistaa, että toimivat yhteistyömallit kuntien, TE-palveluiden, ELYjen sekä muiden kumppanien kanssa ovat täysin mahdollisia myös ilman erillislainsäädäntöä. 😉