Työelämä kaipaa myös humarytminsä

Kirjoitus julkaistu SAK:n blogissa (linkki)

Katsaus älykkään teknologian vaikutuksista ammattitöihin antaa varsin erilaisen kuvan kuin ennusteet ihmistyön tulevaisuudesta: sen luovuudesta ja merkityksellisyydestä, ajan lisääntymisestä sekä vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Mahdollisuuksien aika -hankkeen tekoälyn käyttöönottoa koskevassa tutkimuksessa nykytilaan syvennyttiin seitsemän ammatin kautta.

Ammattityötä tehdään erilaisten digitaalisten järjestelmien ja koneiden välimaastossa – ja niiden saartamina. Roolit ja työnjako ovat suurelta osin epäselvät, tai ne ovat jopa kääntyneet epätarkoituksenmukaisesti päälaelleen.

Älykkäät teknologiat ovat kehityshankkeissa ja johtamisen arjessa keränneet huomion ihmisten kustannuksella. Ihmistyötä seurataan, mitataan ja arvioidaan kriteerein, joilla voisi pikemminkin ruoskia konetta. Kuvaavaa on, etteivät tutkimuksen haastateltavat aidosti uskoneet, että esimies kykenisi – aidosti työntekijän kohdatessaan – asettamaan sellaisia tavoitteita ja mittareita, joita järjestelmiin nyt on ohjelmoitu.

Esimiestyön uudenlaiset menestystarinat loistivat tekoälytutkimuksessa poissaolollaan.

Syntipukkia ei koneista saa, ja esimiehet ihmisten johtajina ovat hävinneet tai korvautuneet numeroita tulkitsevalla portaalla. Esimiestyön uudenlaiset menestystarinat loistivat tekoälytutkimuksessa poissaolollaan. Teknologian johtaminen on lisääntyvässä määrin myös ihmisten johtamista. Tämä kuitenkin näyttää unohtuneen.

Kommunikointi sähköisillä välineillä on kasvanut. Tämä on kuitenkin vähentänyt työn sosiaalisuutta ja lisännyt eristäytyneisyyttä. Ihmisten väliset suhteet niin kollegoihin, esimiehiin kuin asiakkaisiin ovat siirtyneet sähköposteiksi, niiden toistamiseksi moneen kertaan kaikille vastaanottajille, väärinymmärtämiseksi, unohtamiseksi lukematon-tilaan ja niin edelleen. Paine olla tavoitettavana ja vastata nopeasti häiritsee keskittymistä muuhun työhön.

Teknologian on sanottu tekevän työstä mielekkäämpää, mutta näin selväpiirteinen asia ei ole. Vaikka vastuu on siirtynyt työntekijöille, vaikutusmahdollisuudet oman työn sisältöön ja kehittämiseen ovat teknologian myötä pääsääntöisesti kaventuneet. Työntekijöitä on puristettu koneen muottiin toimimaan teknologian ehdoilla. Työ ei tällöin tuota kaivattuja haasteita ja voi myös osin hankaloittaa perustehtävien hoitoa.

Rohkaisevaan kuitenkin on, että voimme vaikuttaa kehitykseen. On runsaasti hyviä esimerkkejä älykkään teknologian hyödyistä ja siitä, miten se edistää ihmisten oman työn kehittymistä.

Ihmistyö tuottaa edelleen merkittävää arvonlisää älykkäiksi kehitettyjen järjestelmien rinnalla.

Tutkimuksen ammattitarinoiden taustalta löytynyt johtopäätös oli lopulta sekä ilmeinen että yksinkertainen: Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä on tässäkin asiassa voitettavissa paljon. On yksilöitä, joille nykyiset olosuhteet ovat jo riittävän älykkäitä, joiden osaamisen näkyväksi tekemistä ja urakehitystä teknologia palvelee ja joiden töitä teknologia selkiyttää ja antaa niille merkitystä. Kriittiselle puolelle joutuneetkaan eivät lähtökohtaisesti vastusta itse teknologista kehitystä, ainoastaan ”kehityksen” nykyistä suuntaa ja sisältöä. Kaikilla haastatelluilla olisi valtavasi annettavaa kehityksen suuntaamiseksi, jos heidän näkemyksensä otettaisiin paremmin huomioon.

Ihmistyö tuottaa edelleen merkittävää arvonlisää älykkäiksi kehitettyjen järjestelmien rinnalla. Kilpailuedun menetys ja niin kutsuttu luova tuho ovat ikäviä seurauksia, jos uutta tulkintaa ihmistyön uusista merkityksistä älykkään teknologian rinnalla ei osata tehdä. Sen vuoksi nyt olisikin aika toimia kaikkia palvelevasti ja kollektiivisemmin. Tarvitsemme vahvempia linjauksia yhteistoiminnasta muun muassa työehtosopimuksiin ja osallistavampaa otetta työpaikkojen teknologisiin kehityshankkeisiin.

Työntekijä ─ ihminen ─ on korkea aika nostaa älykkään teknologian kansallista kehitystä käsittelevän ohjelmatyön ja tutkimuksen keskiöön. Globaalissa toimintaympäristössä Suomen menestyminen on rakennettavissa tällä reseptillä. Työelämämme kaipaa algoritmien oheen myös uudet ”humaritminsä”.