Valmistautuminen kuntien työllisyyshakuun

Erittäin ajankohtainen aihe tällä hetkellä on hallituksen suunnitelma kuntien roolin kasvattamisesta julkisissa työvoima- ja yrityspalveluissa. Työministeri Timo Harakka on nostanut tämän huoneentaulukseen ja ykkösprioriteetikseen ensimmäisistä käyntiin saatettavista toimenpiteistä.

Erilaisista tiedonpalasista (joita nyt riippumaton tutkimusyrittäjä voi kentältä aistia..) olen koonnut tiiviin listauksen ja näkökulmia tarkoituksenani herätellä kuntia ja muita toimijoita pohtimaan jo ennalta, mitä mahdollisuuksia erillislaki ja kokeilut voisivat tarjota. Listaus on vielä spekulointia ja faktat selviävät, kun hakeutumiskirje kuntiin lopulta tulee. Tätä ei tarvinne odotella kauaa.

  • Erillisratkaisu pohjautuu todennäköisimmin alueellisten työllisyyskokeilujen käytänteisiin. Erityisen hyvä olisi selkeä ja yksiselitteinen kohderyhmä, esim. työmarkkinatuensaajat. Kokeilujen kaltaiset toimivaltuudet JTYP-palveluihin olisi toimiva työkalusto. Kohderyhmän tulisi peittää suurin osa kuntien muista työllisyysvastuista (TMT-lista, TYP-asiakkaat, nuoret…). Kuntiin ei saisi muodostua monia erilaisia vastuurakenteita, joista osaan voi soveltaa erillislain toimivaltaa ja osaan ei. Kaikkein suurimmat kaupungit voisivat ottaa halutessaan myös koko järjestämisvastuun.
  • Erillisratkaisuun hakevien kuntien kannattaisi tehdä tarkat laskelmat rahoista ja henkilöresursseista. Oletettavasti TE-puolelta tulisi tietty määrä henkilötyövuosia, entä ne omat? Samoin palkkatukirahoista ja palveluhankinnoista kannattaisi tehdä tarkat arviot ja esitykset etukäteen. Vahva suositus myös on, että kunnat sitoutuisivat myös kasvattamaan omia budjettejaan, kuten esim. Tampereen kaupunki kokeiluissaan teki. Tämä lisäraha auttaisi vivuttamaan palvelut nopeasti ja laajasti käyttöön ja hyödyt esim. Kela-säästöinä tulevat tätä kautta laajimpina. Tampereen lisärahoituskin oli lopulta kustannusneutraali.
  • En tiedä tuleeko – enkä ainakaan suosittele – että hakemuksissa alettaisiin keksimään mitään yli-innovatiivista tai pyöriä uudelleen. Jo pelkkä TE-toimivaltuuksien saaminen kuntatasolle ja tätä kautta kuntaekosysteemin laaja hyödyntäminen on yksin valtava mahdollisuus ja innovaatioalusta. TE-prosessien istuttaminen puolestaan vaatii sen verran energiaa ja asiakkaat yhdenvertaista kohtelua, että tämän työn haltuun ottaminen on alkuun ratkaisevan tärkeä ponnistus.
  • Erillisratkaisut tulee oletettavasti esittää yhtä kuntaa laajempina kokonaisuuksina. Yhteistyö kuntien välillä on parhaimmillaan työnjakoa, jossa veturi/isäntä johtaa ja ottaa hoitaakseen yhteisiä asioita ja kukin kumppanikunnista saa toimivaltuuksia ja jyvitettyjä resursseja tehdä omannäköisiä ratkaisujaan. Alueellisissa työllisyyskokeiluissakin kuntien keskinäiset mallit erosivat tunnistettavasti toisistaan koalitioiden sisällä. Tässä piilee myös vahvuus: hyödyntää samoja työkaluja hieman toisistaan eroavilla työmailla.
  • Kaikki kunnat, suurimmatkaan, eivät välttämättä erillisratkaisuun hakeudu. Tai voi olla maakuntia/Ely-alueita, joissa osa kunnista on erillisratkaisussa ja osa ei. Ulkopuolisten kuntien ei kannattaisi jäädä myöskään sivustaseuraajiksi. Olen jo antanut itseni ymmärtää, että TE-toimistoilla on meneillään ja jo osin toteutettukin omat uudelleenorganisoitumiset. Ennakkotiedot näistä kuulostavat lupaavilta. Varautuminen ja tahtotila kuntien kanssa tehtävään tiivistyvään yhteistoimintaan on olemassa. Nämä mahdollisuudet, myös hankkeistaen, kannattaa ehdottomasti arvioida ja hyödyntää!
  • Tärkeintä olisi myös muistaa, että tällä kertaa kaikki toimintamallit perustuisivat yhteiseen perustehtävään, missioon. Mitään koe- tai kilpailuasetelmaa tai paremmuuden hakua en suosittele. Paremmuus tulee varmuudella vain siitä, että kyetään auttamaan asiakkaita enemmän, nopeammin ja yhdessä.

Voin olla mielellään apunanne, jos lähdette asiaa valmistelemaan tai hakemuksia rustailemaan! Ota siis rohkeasti yhteyttä.