Aihearkisto: Yleinen

Kunnat yksimielisiä julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden palvelurakenteen suunnasta

Mikko Kesä Oy toteutti tammi-helmikuussa 2020 kyselyn kuntien työllisyysvastaaville julkisten työvoimapalveluiden kehittämiseksi. Kysely ajoittui hetkeen, jolloin ministeriö valmistelee työllisyyden kuntakokeilulainsäädäntöä. Kysely suunnattiin ensisijaisesti niille kunnille, jotka eivät hakeutuneet tai päässeet kokeiluun. Vastauksia tuli yhteensä 57 ja ne edustivat valtaosin yli 15 000 asukkaan kuntia. Tutkimuksesta on laadittu raportti ja sen ovat saaneet kiitokseksi kaikki kyselyyn vastanneet. Alla yhteenveto tuloksista, jossa kursiivilla hieman omia tuntoja ja tulkintoja tuloksista.

  • Kyselyssä ollaan lähes yksimielisiä siitä, että hallitusohjelman kirjaus kuntien roolin lisäämisestä työllisyyspalveluiden järjestäjänä on hyvä tavoite (keskiarvo 4,44 asteikolla 1-5).
  • Kunnat näkevät, että kunnille voitaisiin siirtää erityisesti asiakkaan palveluprosessin hoito (ml. tuki-, neuvonta ja ohjaustehtäviä) ja asiakastietoa. Kunnat haluavat myös sopia työkokeiluista sekä oikeuden päättää osittain palkkatukien käytöstä.
  • TE-henkilöstön ja yrityspalveluiden siirtoa valtaosa kunnista toivoo vain osittain. Tämä tulos viestii siitä, että työtä haluttanee tehdä enemmän TE-henkilöstön kanssa sekä yrityspalveluissa rinnakkain.
  • Avokommenteissa korostui selkeimmin kohderyhmärajaus: toivottiin vaikeasti työllistyvien vastuuta kunnille ja TE-hallinnolta vahvaa panostusta työttömyyden alkuun.
  • Kysely osoittaa, että kuntakenttä on varsin yksimielinen siitä, miten julkista työvoimapalvelurakennetta voisi kunnallistaa. Kuntakokeilut eivät siis toimi vedenjakajana erisuuntaisista kehittämisvisioista kunnissa. Kuntakokeilut voisivatkin toimia pikemminkin pilotointiprojekteina tarjoamaan hyviä käytäntöjä myös ei-kokeilukunnille. Kaikki kokeilujen ulkopuolelle jääneet olivat kiinnostuneita kokeilujen tuottamasta tiedosta ja kokemustenvaihdosta ja suurin osa myös tiiviimmästä yhteistyöstä kokeilupaikkakuntien välillä.
  • Kyselyn tuloksista erottuu myös, että kuntakenttä on haluamassa aiempaa rohkeammin kokonaisvastuuta työllisyydenhoidosta. Esimerkiksi aiemmassa kyselyssämme työmarkkinatuen kuntaosuuden uudistuksesta, kunnat olivat selvästi varovaisempia omasta roolistaan. Aiemmin on painottunut toiveet TE-toimiston vahvemmasta panoksesta. Kunnille on toivottu vain osavastuuta rajatuista tehtävistä sekä asiakastietoa. Tämän kyselyn palaute on selvempi sille, että vaikeasti työllistyvien kokonaisvastuu tulisi siirtää kuntiin. Ehkä rohkaisua näkemyksille ovat tuoneet sekä edellisen hallituskauden onnistuneet kokeilut, mutta myös hallitusohjelmassa oleva selkeä kirjaus kuntien roolista.

Suuri kiinnostus kuntien työllisyyskokeiluihin

Aiheena jälleen ajankohtainen työllisyyskokeilu. Hakuaika päättyi viikko sitten tiistaina. Jo tässä vaiheessa uskaltaa todeta, että hankkeella on erinomaiset edellytykset onnistumiselle. Mittari on toistaiseksi se, kuinka suuri kiinnostus kokeilua kohtaan syntyi. Tässä joitakin (tilastollisia, mutta epävirallisia) tunnuslukuja:

  • 30 + 1 hakemusta. 123 + 1 kuntaa (42% kunnista).
  • Kuntien väestöpohja kokeilujen piirissä 4,08 miljoonaa (74% väestöpohjasta!)
  • Kokeiluun hakeneiden kuntien osuus kokeilun kohderyhmästä 80% ja kaikista työnhakijoista 41%
  • Kuntien omat satsaukset kokeiluun varovaisen arvion mukaan 220-300 miljoonaa euroa. Summa perustuu Kuntaliiton kuntien työllisyyspanoksista, jyvitettynä kokeilukuntiin ja poistaen summasta lakisääteiset tehtävät.
  • Katso tietoa kokeiluun hakeneista kunnista sekä kokeilukartta

Nämä tunnusluvut luovat pohjan sille, että tämänkertaisesta (ja toivottavasti viimeisestä) kokeilusta on edellytykset tulla yksi aktiivisen työvoimapolitiikan merkittävimmistä hankkeista Suomen lähihistoriassa. Kokeilu tulisi nähdä kansallisena yhteisenä ponnistuksena. Itse ajattelen niin, että kokeilut onnistuvat juuri niin hyvin kuin niiden laajasti halutaan onnistuvan. Näin laajan kokeilupoolin ja satsausten käyttäminen vain välineeksi siihen, että tyydyttäisiin ainoastaan testaamaan onnistumista, ei ole mielekästä. Enemmän kuin kokeilu, tällä kertaa kyseessä pitäisi olla kansallinen tahdonilmaus, yhteinen sopimus ja kehitysprosessi, jonka päätteeksi Suomeen luodaan yhdessä riittävän moderni ja uudistettu työvoimapalvelurakenne. Toivottavasti myös kokeiluille suunniteltavat arviointiprosessit huomioisivat tämän. Erilaisilla mittareilla ja koeasetelmilla saadaan kyllä varmasti oikeat vastaukset. Mutta ovatko kysymykset oikeat, onkin toinen juttu.

Jatkovalmisteltavaa kokeiluissa riittää, kolme nostoa näihin liittyen:

  1. Valtion resurssit kokeiluille olisi saatava sellaisiksi, että ne mahdollistavat onnistumisen. Tähänastiset, julkiset, kokeiluhaun yhteydessä julkaistut, laskelmat henkilötyövuosien siirtämisestä tuntuvat alimitoitetuilta: Jos kokeiluille ollaan siirtämässä käytännössä KAIKKI henkilökohtaista palvelua tarvitsevat asiakkaat, miten voi olla, että resurssit ovat vain noin kolmannes TE-hallinnon nykyresursseista? Toivottavasti tähän saadaan jatkovalmistelussa vielä tasapainoa. Yksi kokeilujen yhteydessä esiin nousevista kysymyksistä on viranomaistehtävien ja byrokratian suuri määrä ja työläys TE-hallinnossa. Kokeilujen rinnalla olisikin syytä käynnistää myös perusteellisempi läpivalaisu ja norminperkaus/-purkaus siitä, miten työvoimaHALLINTO voisi aidommin olla työvoimaPALVELU. Viranomais- ja hallintotehtävät eivät saisi haukata 10%-15% enempää työajasta. Valmistelua työttömyysturvatehtävien siirtämistä maksajille (Kelalle ja kassoille) onkin syytä jatkaa.
  2. Maakunta- ja ELY-alueilla tulisi myös jatkaa hyvää yhteistä valmistelua. Kokeilusuunnitelmat ja -hankkeet pitäisi rakentaa yhteisinä kuntien ja ”emo”TE-hallinnon kanssa: Voisiko tavoitteet rakentaa yhdessä ja kokeilulle sekä emoille saada selkeät ristiinkytkennät tavoitteidensa osalta? Jaetut tavoitteet ovat paras tapa välttää se, että tyydytään vain seuraamaan, kuka tekee tehopisteitä. Myös asiakkaiden etukäteissegmentointia (URA-tiedot, kuntien Kelalistat, typpiläiset) kannattaa jatkaa, jotta asiakkaiden haltuunotto ja asiakasprosessit (vastuu/omavalmennusmallit ym.) saadaan ennakolta iskukykyisiksi. Myös keskusteluun henkilöstösiirroista tulisi saada avoimuutta, esimerkiksi tiedottamisella. ELYjen kilpailuttamien hankintojen yhteissuunnittelu vie aikaa ja puitesopimukset kannattaisi olla valmiit kokeilujen asiakastyön alkaessa. Yhteinen etukäteistyö maakunnissa on siis erittäin tärkeää monella eri rintamalla ja tätä tulisi jatkaa johdonmukaisesti.
  3. Kokeilujen valmisteluaika oli kunnallisen päätöksenteon ja demokratiaprosessien näkökulmasta paikoin haastava. Hakemusten määrä osoitti, että esteeksi tämä ei kuitenkaan tullut. Mutta juurtuiko sisällöt ja syntyikö aitoa sitoutumista? Kuntakokeilut ovat mielestäni myös eräänlainen demokratiakokeilu siitä, millä tavalla työvoimapolitiikan päällystakkina toimisi lähidemokratia kansallisen tason rinnalla. Kokeilusuunnitelmat ja -hakemukset kannattaisikin palauttaa takaisin luottamuselimiin, tai järjestää esimerkiksi laaja-alaisia dialogisia foorumeita, joissa olisivat kaikki avaintoimijat päätöksentekijöiden ohella paikalla. Tässäkään suhteessa odottelu ei auta: Kun lainsäädäntö valmistuu ymmärtääkseni pikavauhtia, voi olla jo todella kiire kaikelle toimeenpanolle. Keskustelun laaja-alaistaminen ja ymmärryksen vahvistaminen ei saisi jäädä tämän arkityön jalkoihin.

Tsemppiä jatkovalmisteluun kaikille kokeiluun hakeutuneille kunnille ja kokeilujen sidosryhmille! Sparrasimme yhteensä 8 kokeiluhakemusta. Mielellään jatkamme kokeilujen valmistelun tukena tarpeenne mukaan.

…ja tsemppiä tietenkin myös teille, jotka syystä tai toisesta ette hakeutuneet. On hyvä muistaa, että toimivat yhteistyömallit kuntien, TE-palveluiden, ELYjen sekä muiden kumppanien kanssa ovat täysin mahdollisia myös ilman erillislainsäädäntöä. 😉

Valmistautuminen kuntien työllisyyshakuun

Erittäin ajankohtainen aihe tällä hetkellä on hallituksen suunnitelma kuntien roolin kasvattamisesta julkisissa työvoima- ja yrityspalveluissa. Työministeri Timo Harakka on nostanut tämän huoneentaulukseen ja ykkösprioriteetikseen ensimmäisistä käyntiin saatettavista toimenpiteistä.

Erilaisista tiedonpalasista (joita nyt riippumaton tutkimusyrittäjä voi kentältä aistia..) olen koonnut tiiviin listauksen ja näkökulmia tarkoituksenani herätellä kuntia ja muita toimijoita pohtimaan jo ennalta, mitä mahdollisuuksia erillislaki ja kokeilut voisivat tarjota. Listaus on vielä spekulointia ja faktat selviävät, kun hakeutumiskirje kuntiin lopulta tulee. Tätä ei tarvinne odotella kauaa.

  • Erillisratkaisu pohjautuu todennäköisimmin alueellisten työllisyyskokeilujen käytänteisiin. Erityisen hyvä olisi selkeä ja yksiselitteinen kohderyhmä, esim. työmarkkinatuensaajat. Kokeilujen kaltaiset toimivaltuudet JTYP-palveluihin olisi toimiva työkalusto. Kohderyhmän tulisi peittää suurin osa kuntien muista työllisyysvastuista (TMT-lista, TYP-asiakkaat, nuoret…). Kuntiin ei saisi muodostua monia erilaisia vastuurakenteita, joista osaan voi soveltaa erillislain toimivaltaa ja osaan ei. Kaikkein suurimmat kaupungit voisivat ottaa halutessaan myös koko järjestämisvastuun.
  • Erillisratkaisuun hakevien kuntien kannattaisi tehdä tarkat laskelmat rahoista ja henkilöresursseista. Oletettavasti TE-puolelta tulisi tietty määrä henkilötyövuosia, entä ne omat? Samoin palkkatukirahoista ja palveluhankinnoista kannattaisi tehdä tarkat arviot ja esitykset etukäteen. Vahva suositus myös on, että kunnat sitoutuisivat myös kasvattamaan omia budjettejaan, kuten esim. Tampereen kaupunki kokeiluissaan teki. Tämä lisäraha auttaisi vivuttamaan palvelut nopeasti ja laajasti käyttöön ja hyödyt esim. Kela-säästöinä tulevat tätä kautta laajimpina. Tampereen lisärahoituskin oli lopulta kustannusneutraali.
  • En tiedä tuleeko – enkä ainakaan suosittele – että hakemuksissa alettaisiin keksimään mitään yli-innovatiivista tai pyöriä uudelleen. Jo pelkkä TE-toimivaltuuksien saaminen kuntatasolle ja tätä kautta kuntaekosysteemin laaja hyödyntäminen on yksin valtava mahdollisuus ja innovaatioalusta. TE-prosessien istuttaminen puolestaan vaatii sen verran energiaa ja asiakkaat yhdenvertaista kohtelua, että tämän työn haltuun ottaminen on alkuun ratkaisevan tärkeä ponnistus.
  • Erillisratkaisut tulee oletettavasti esittää yhtä kuntaa laajempina kokonaisuuksina. Yhteistyö kuntien välillä on parhaimmillaan työnjakoa, jossa veturi/isäntä johtaa ja ottaa hoitaakseen yhteisiä asioita ja kukin kumppanikunnista saa toimivaltuuksia ja jyvitettyjä resursseja tehdä omannäköisiä ratkaisujaan. Alueellisissa työllisyyskokeiluissakin kuntien keskinäiset mallit erosivat tunnistettavasti toisistaan koalitioiden sisällä. Tässä piilee myös vahvuus: hyödyntää samoja työkaluja hieman toisistaan eroavilla työmailla.
  • Kaikki kunnat, suurimmatkaan, eivät välttämättä erillisratkaisuun hakeudu. Tai voi olla maakuntia/Ely-alueita, joissa osa kunnista on erillisratkaisussa ja osa ei. Ulkopuolisten kuntien ei kannattaisi jäädä myöskään sivustaseuraajiksi. Olen jo antanut itseni ymmärtää, että TE-toimistoilla on meneillään ja jo osin toteutettukin omat uudelleenorganisoitumiset. Ennakkotiedot näistä kuulostavat lupaavilta. Varautuminen ja tahtotila kuntien kanssa tehtävään tiivistyvään yhteistoimintaan on olemassa. Nämä mahdollisuudet, myös hankkeistaen, kannattaa ehdottomasti arvioida ja hyödyntää!
  • Tärkeintä olisi myös muistaa, että tällä kertaa kaikki toimintamallit perustuisivat yhteiseen perustehtävään, missioon. Mitään koe- tai kilpailuasetelmaa tai paremmuuden hakua en suosittele. Paremmuus tulee varmuudella vain siitä, että kyetään auttamaan asiakkaita enemmän, nopeammin ja yhdessä.

Voin olla mielellään apunanne, jos lähdette asiaa valmistelemaan tai hakemuksia rustailemaan! Ota siis rohkeasti yhteyttä.

Rohkeutta hankinnoilla työllistämiseen

Olin heinäkuun alussa pitämässä esitelmän hankinnoilla työllistämisestä Ruotsin ”Suomiareenalla” eli Almedalen weekilla. Puheenvuoro keskittyi erityisesti Suomen kuntien kannustimiin ja talousvaikutuksiin. Olimme Visbyssä yhdessä THL:n kehittämispäällikkö Ville Grönbergin kanssa, joka piti puheenvuoron työllistämisehdon käytöstä hankinnoissa kansallisten kokemusten näkökulmasta.

Minulle on muodostunut kuva, että ruotsalaiset ovat keksineet kaiken meitä paremmin ja heiltä pitäisi kopioida osa omaan työllisyyspolitiikkaammekin. Hankinnoilla työllistämisessä asia oli kyllä toisin. Vaikka aihepiiri on meilläkin kehittymässä, olemme kumppaneitamme kuitenkin selkeästi edellä. Isoin kotimainen edistymisaskel on tuoreen hallitusohjelmamme kirjaus, josta ruotsalaiset tuntuivat olevan todella vaikuttuneita:

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen tavoitteena on, että julkisiin hankintoihin asetetaan ehto sosiaalisesta työllistämisestä.”

Kirjaus on herättänyt myös epäluuloja. Mikä on julkisen hankinnan määritelmä ja ketä se koskee, kuntiako pelkästään? Olen pohtinut, tuliko tämä kirjaus sittenkin liian aikaisin? Visbyn visiitti vahvisti kuitenkin itselleni käsityksen, että ei tullut. Eikä kyse ole Suomi-Ruotsi -maaottelusta, vaan siitä, että on hyvä olla konkreettinen ja riittävän iso tavoite, joka ohjaa valmistelua ja jäntevöittää kehittämistyötä. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että hallitusohjelman isoa tavoitetta edelleen kirkastettaisiin sen kunnianhimo säilyttäen. Enkä tarkoita sitä, että valmistelussa tai kehittämistyössä täytyisi tehdä liian suurta loikkaa kerralla. Ennakkotieto siitä, että TEM valmistelee vauhdittamisohjelmaa asian toimeenpanon tueksi, kuulostaa erinomaiselta. Tämä on hyvä tapa edetä.

Tarjoilin Almedalen Weekillä ratkaisuesitykseni, jota voitaisiin ehkä soveltaa meillä jatkossa, erityisesti kuntasektorilla. Idean taustalla on pelkistetty analyysi hankinnoilla työllistämisen evoluutiostamme. Sosiaaliset kriteerit tulivat käyttöön aluksi laatupisteissä. Painoarvot ovat olleet kuitenkin varsin vaatimattomia ja määritelmät laajoja. On ollut paikoin vaikea tunnistaa konkreettisia ja mitattavia vaikutuksia erityisesti sosiaaliseen työllistämiseen. Haasteellista on myös ollut, että vertailuissa huomioitiin aiemmat tai olemassa olevat meriitit. Mitään uutta nettolisäystä ei siis välttämättä ole syntynyt ja tätä kautta hankinnat ovat voineet jopa rajata markkinakilpailua ja uusien toimintamallien syntyä. Seuraava steppi oli työllistämisehdon esiinmarssi. Se tulee täyttää hankinnan ratkettua. Työllistämisehto on nousemassa parhaillaan kansallisena esimerkkinä valtavirraksi, mm. THL:n ja suurten kaupunkien esimerkillisten projektien ansiosta. Työllistämisehdon käyttämisen vahvuutena on se, että työllistäminen voidaan selkeästi kohdentaa ja siten mitata. Ehto tuo pääasiassa aina nettolisäystä markkinaehtoisen työvoimatarpeen päälle ja synnyttää myös terveemmän kilpailuasetelman. Epäillyksiä on toki tässäkin. Onko työvoimaa saatavilla, miten velvoite olisi helppo täyttää ilman hallinnon taakan siirtämistä yritykselle, miten hankintayksiköt suhtautuvat ylimääräiseen byrokratiaan, karkottaako ylimääräiset ehdot yritykset tarjouskilpailuista…?

Oma ideani olisi, että johdonmukaisella aikataululla Suomeen luotaisiin uudenlainen yhdistelmämalli nykykäytännöistä. Työllistämisehto olisi oltava selkeä, jotta uusia sosiaalisia työpaikkoja syntyisi aidosti. Hyvä tapa olisi kuitenkin viedä ehto pisteytykseen ja sallia siten myös sellainen palveluntarjonta, joka ei ehtoja täytä. Kilpailua lisätään sillä, että sosiaalisen työllistämisen pisteytys vietäisiin hintavertailuun laatuvertailun sijaan. Tähän tueksi pitäisi kehittää eräänlainen ”tasauslaskenta”, jossa tarjoushintaa hyvitetään (alennetaan) sosiaalisesta työllistämisestä syntyvillä mitattavilla julkisen/kuntatalouden säästöillä. Sosiaalitaloudelliset vaikutukset voitaisiin siis vähentää laskennallisesti tarjoushinnasta. Ensiajatuksena tämä malli tarjoaisi esimerkiksi:

  • Painoarvon kasvua: Kun sosiaalinen työllistäminen saadaan kytketyksi tarjoushinnan arviointiin, ilmiö pääsee marginaalista keskiöön. Ainakin kunnissa voisi käydä hieman samoin kuin työmarkkinatuen kuntaosuuden kanssa on käynyt. Prioriteetti nousee, kun ilmiö on käsiteltävissä talouden termein ja kontekstissa.
  • Joustavaa ja tiukempaa kilpailua: Yritys voi päättää seuraako ehtoa vai ei. Niiden yritysten, jotka eivät koe pystyvänsä ehtoa täyttämään, tulee ottaa tämä hinnoittelussaan huomioon. Työllistämisehdon hyväksyvä kanssakilpailijahan saa tasauksen, jonka alle oma hinta pitää asettaa.
  • Parempia marginaaleja ja kestävämpää työllistämistä: Ne yritykset, jotka noudattavat työllistämisehtoa, ovat varmasti keksineet itselleen parhaat tavat hyödyntää uusi sosiaalisin perustein työllistettävä työvoima. He saavat myös hieman paremman hintamarginaalin ja työllistämisestä voi tätä kautta tulla myös pitkäaikaisempaa ja kestävämpää.

Yllä oleva idea on toki kehitetty heinäkuisen hautomoviikon – vieläpä ruotsalaisen sellaisen – tarpeisiin ja kaipaa toki kotimaista terästystä. Eikä se, mitä lainsäädännön tai sen kokeilevan kehittämisen puolella tehdään, ole toivottavasti kaikki.

Haastankin taas erityisesti kuntia ottamaan kehittämistyötä omiin käsiin. Nyt on sille otollinen aika.. Mitä siis voisi jo tehdä?

  • Arvioida nykyisen hankintakapasiteetin sosiaalisen työllistämisen potentiaalin.
  • Tehdä kuntataloudelliset vaikutuslaskelmat.
  • Synnyttää tahtotilaa ja sitouttaa johto ja päätöksentekijät kehittämistyön taakse! Tämän muuten ruotsalaiset omissa hankinnoilla työllistämisen suunnitelmissaan ovat ottaneet ehkä meitä vahvemmin huomioon.
  • Luoda oma toimeenpanosuunnitelma.

Palkkatuen vaikuttavuutta kehittämään

Palkkatuen vaikuttavuudesta on saatavilla tuoretta tutkimustietoa ja aihe esiintyy mm. TEM:n tuoreessa virkamiespuheenvuoroissakin. Hämmästyisin, ellei palkkatuesta jotain sanottaisi tulevassa hallitusohjelmassa.

Palkkatuen vaikuttavuus on kestoaihe, jonka perusteella tukia on pyritty suuntaamaan ja kysyntää lisäämään eri sektoreille. TE-hallinto tilastoi kolmannesvuosittain tukijaksojen vaikuttavuutta. Tilastot perustuvat rekisteriajoon ja niiden ulkopuolelle jäävät henkilöt, jotka häviävät eli eivät palaa TE-asiakkuuteen (esim. jätä työnhakuaan voimaan, jää työttömäksi tai siirry muihin työttömyysturvaperusteisiin palveluihin). Poistuminen asiakkuudesta onkin ydintavoite. Tiedollisesti tätä rekisterien ulkopuolelle jäävien kohtaloa paikataan yleisellä tasolla vuosittain julkaistulla TEM:n erillisanalyysillä.

Jatkojalostimme TE-hallinnon vaikuttavuustilastoja ja laadimme em. aineistoon pohjautuen oikaisukertoimet. Niiden ansiosta voimme arvioida  reaaliaikaisemmin ja tarkemmin palkkatuen vaikuttavuutta sekä yleisesti, sektoreittain että kunnittain. Noin 150 suurimmasta kunnasta saa luotettavia tilastoja myös kuntakohtaisesti työnantajasektoreittain. Kunnittaisen yleistilaston olemme julkaisseet nettiin: Tutustu palkkatuen vaikuttavuuteen 2018 omassa kunnassasi!

***

Tarkempi vertailu osoittaa, että yritystyöllistäminen on kiistatta vaikuttavampaa (avoimille 41%) kuin kuntien ja järjestöjen työllistäminen (14%). Yritysten paremmuuteen palkkatukityöllistäjänä päätyy myös valtioneuvoston kanslian tilaama tutkimus. Siinä todetaan, että yritysten tukijaksot nostavat työllistyneiden ansiotuloja, lisäävät kokonaistyökuukausia ja vähentävät työttömyysriskiä paremmin kuin muiden sektorien tukijaksot. TEM:n virkamiespuheenvuorokin linjaa, että työvoimapalveluiden resursseja kohdennetaan tehokkaampiin välineisiin, kuten yksityisen sektorin palkkatukeen.

Johtopäätökset eivät kuitenkaan saisi olla liian yksioikoisia. Kuntien vaikuttavuutta laskee lähes automaattisesti ikääntyneiden lakisääteinen työllistämisvelvoite, jossa pelin henki on mahdollistaa paluu ansiopäivärahalle. Mm. työllisyyden kuntatalousvaikutusten selvitysten mukaan, jopa 30-50% kaikista palkkatukisuhteista kunnilla on jo tällä hetkellä velvoja. Jos nämä eliminoidaan tarkastelusta, kuntatyöllistämisen vaikuttavuus kohoaisi 20%-yksikköön.

Kuntien ja järjestöjen heikomman vaikuttavuuden taustalla on myös erilainen kohderyhmävalinta ja peruste työllistää. Kunnat ja järjestöt työllistävät pääsiassa heikommassa asemassa olevia ja peruste on palvelullinen. Yrityksillä – kuten aina toistellaan – perusteena on aina työvoiman tarve, ei tuki sinänsä. Seula on tiukempi.

Olisikin parempi sivuuttaa tämän tyyppinen vertailu ja keskittyä kehittämään vaikuttavuutta työnantajasektoreittain erityispiirteet huomioiden. Eri sektoreille voisikin räätälöidä vielä nykyistä kohdennetummat palkkatukimekanismit, vaikuttavuustavoitteet sekä korvamerkitymmät resurssit.

***

Kunnat ovat palkkatukityönantajana suurin. Vuonna 2018 palkkatukijaksoja päättyi kuntatyönantajilla n. 11 000, seuraavaksi yrityksissä n. 9300 ja järjestöissä n. 5500. Määrät ovat oikaistuja. Niistä on eliminoitu jatkotukipäätökset, jotka kertautuvat erityisesti yritysten jaksoissa (jatkopäätöksiä kolmannes).

Kunnat voivat vaikuttaa palkkatuen kysyntään myös epäsuorasti tarjoamalla esimerkiksi palkkatuen kuntalisiä järjestöille ja yrityksille. Kuntien yrityspalvelut ja työllisyyspalveluiden työnetsintä ovat aktivaattoreina myös yhä useamman yrityksen palkkatukipäätöksen taustalla. Yksi suuri mahdollisuus piilee myös kuntien hankinnoissa, joissa kannattaisi nykyistä laajemmin ottaa käyttöön palveluntuottajan työllistämisvelvoitteet. Kuntien satsaukset palkkatukityöllistämiseen edellä kuvatulla laajuudella ovat vuositasolla ainakin 100-150 miljoonaa. Kunnat ansaitsisivat oman esim. ilmiöpohjaisen kansallisen ohjelmansa palkkasuhteisen työllisyyspalvelun kehittämiseen. Edellä kuvatun mukaisesti ohjelma heijastelisi hyötyjä myös järjestöihin ja yrityksiin sekä julkisiin hankintoihin.

***

Paljon voisi tehdä myös kunta- ja yksilötasolla. Isoissa kunnissa puhutaan miljoonien kokonaissatsauksista. Jos palkkatuella on vahva palveluperuste, on asiakkaaseen sijoitettava investointi huomattava. Tyta-vaikuttavuus vaihtelee suuresti (jopa 3500–14 000 €) riippuen mm. asiakasvalinnasta, työsuhteen kestosta ja siirtymisestä pysyvään työhön. Haastankin kaikki kunnat kehittämään vaikuttavuutta myös itse! Hyvä startti olisi selvittää itse omien asiakkaiden siirtymiä ja omaksua tiedolla johtaminen kehittämisen lähtökohdaksi. Olemme kehittäneet oman seurantapalvelun vaikuttavuuden todentamiseksi. Se noudattelee sekä yleisiä tietosuoja-asetuksia (GDPR) että kansainvälisiä mielipidetutkimuksen eettisiä periaatteitakin (ESOMAR). Tutustu siis mitä apua palkkatuen kehittämiseen saat meiltä.